Opettajaesittely Arttu Seppi

"Sangen mukava kaveri, ihan kiva tyyppi, cosplay mestari, jonottamisen jyväskylän mestari, ghetto olympialaisten mestari, pormestari, mestareiden mestari ja vaatimattomuus kurssini priimus.

Eli siis minä oon Arttu, tuttavallisemmin Artsa, mutta teille Herra Seppi. Olen normi elämässä olen normiduunari, eli ei mitään ihmeellisiä meriittejä. Olen tosin aina ollut näppärä käsistäni ja askarrellut paljon: pienoismalleista Ikean kirjahyllyihin. Mutta työstäni sen verran, jotta olen erikoispainomateriaalia valmistavassa yrityksessä päätoimisesti koneenjatkeena tuotantolinjassa, mutta olen maailman paras siinä mitä teen, koska näitä koneita on maailmassa vain yksi, ja minä olen ainoa joka sitä osaa käyttää. ETEENPÄIN!

Travis Touchdown

Cosplay-urani on lyhyt ja ytimekäs. Kaikki alkoi eräänä kauniina kesäpäivänä syyskuussa, kun tuuli havisi syreeneissä ja lapset juoksivat pihalla, LÄÄKKEET. Siis Irtsa kysyi minulta että ``cossataanko yhessä ku ois yks kisa missä pitäs olla pari?`` Vastasin ``toki, mikäs siinä ois palkintona?`` WCS 2009 oli siis kyseessä. Mäntiin ja voitettiin karsinnat.  Japanin päässä tosiaan ei pärjätty mutta kivaa oli. Siitä lähtien olen hengaillut näissä cossiporukoissa taustavoimana, milloin mammana, milloin tuomarina. Ajan saatossa on tullut oma mieltymys proppeihin (koska olen mies enkä osaa ommella) ja erityisesti halpoihin materiaaleihin, mielellään ilmaisiin.

Wolverine - ainoa "puku" jolla olen voittanut yksilö kilpailun (Tracon VI nettipukukisa)

Bootcampilla siis tulen pitämään pajaa aiheesta Scavenger-cosplay (hieno termi, ihan itse keksin ;P tsihih), elikkäs siis tehdään roskasta,roinasta, halvoista perusmatskuista ja kuumaliimasta hienoja proppeja. Joten pyydänkin kaikkia osallistujia tuomaan roinaa mukanaan, niin katotaan mitä saadaan aikaiseksi!

Loppuun vielä bonarina julkistan VIRALLISEN COSPLAY BOOTCAMPIN SCAVENGER-COSPLAYKILPAILUN!!! *pewpewpew* laaserit vilkkuu ja värivalot räiskyy.

Jep se olen minä Adamina...

Kisan säännöt:
Lähetä ideoita propeista, jota haluaisit oppia tekemään Bootcampin aikana. Paras idea palkitaan kyseisellä propilla. Kriteerinä on mitä enemmän minä keksin proppiin kierrätyskamaa materiaaleiksi ja onko proppi tehtävissä viikonlopun aikana. Voittaja saa tämän taideteoksen omakseen Bootcampin jälkeen.

Ideat voi lähettää osoitteeseen arttu.seppi@gmail.com

Siviili minä on vain tälläinen entinen koulukiusattu ADHD-potilas.

Opettajaesittely: Elina

Siis moi!

Olen Elina "Rimppu" Rimpiläinen, Bootcampin toinen esiintymisopettaja, ja keskityn (kuulemma!) hikisissä sessioissani teoriaan, siinä missä Miro hoitaa käytännön. En minäkään kyllä aio vain ihmislaumojen edessä luennoida, vaikka omasta äänestäni tykkäänkin.

Hei, olen Elina, enkä häpeä mitään! Kuva: Tomi Väisänen

Perimätiedon mukaan olen harrastanut esiintymistä jo polvenkorkuisena, ja minusta on olemassa videopätkä, jossa platinanvaaleat hiukset (kaikki kolme) hulmuten seison keskellä olohuonetta jonkinlainen torkkupeittoviitta niskassani ja ilmoitan suureen ääneen, että "Nyt esiinnytään!" Olen videolla ehkä viiden vanha. Mikään ei ole 20 vuodessa muuttunut.

Ala-asteella kirjoitin ja ohjasin upean komedianäytelmien sarjan, jota peräti plagioitiin naapuriluokalla, ensimmäisen koko illan (hyvin lyhyen illan; sellaisen "katsotaan elokuvasta mainokset ja mennään sitten kotiin nukkumaan" -illan) elokuvani käsikirjoitin ja ohjasin kymmenen vanhana, ja sen jälkeen tungin itseni mukaan jos jonkinmoiseen teatteritoimintaan ympäri Lahtea.

Vapauduin Suomen Chicagon ikeestä vuonna 2006 ja jätin teatterileikit taakseni.

Vuotta myöhemmin joku ilmoitti Jyväskylässä järjestetyn Animeconin cosplay-tyypeille, että pidän omasta äänestäni ja esiintymisestä, ja minut heitettiin noin kolmen päivän varoajalla keskelle lavaa cosplay-kisaa juontamaan. En ole katunut hetkeäkään, ja vaikka olenkin uhannut jättää juontohommat jo ainakin viidesti viimeisten viiden vuoden aikana, ei lava vain suostu päästämään minua otteestaan.

Pieni pikselimöykky Jyväskylässä 2007. Kuva: Valtteri Raila

Juontelun lisäksi olen ehtinyt nähdä kisalavoja kilpailijan ominaisuudessa valitettavan vähän. Kesällä 2012 käväisin tosin pikavisiitillä Japanissa edustamassa Suomea World Cosplay Summitissa kisaparini Maijun kanssa. Reissun aikana jututin muiden maiden edustajia heidän paikallisista cosplay-kisoistaan ja kisaesityksistään, ja palasin Suomeen tyhmänonnellinen kasidee-ilme naamallani, pää täynnä ideoita ja ahaa-elämyksiä.

Lokakuuta odotellessa!

Opettajaesittely: Rora

Kaavoitusopettajan roolissa teitä piiskaa Aurora "rora" Raiskinen, joka on maailmalla tunnetumpi juhlapukeutumiseen erikoistuneena vaatesuunnittelijana, korsettiliike Belle Modesten toisena perustajana, ja nykyään pyörittää hääskenen kapinnallislinnaketta; Morsius- ja juhlapukujen erikoisliikettä Revelationsia. Auroran designpukuja ja -korsetteja voikin säännöllisesti bongata valtamedioista, musiikkivideoilta, linnan juhlista ja erityisesti kirjailija Sofi Oksasen yllä. Kiinnostuneet voivat seurata tarkemmin varsinaista duuniani vaikkapa täältä.

Nostalgiaa vuodelta 2009

Taustakoulutukseltani olen käsityökulttuuriin perehtynyt vaatetusalan artenomi (AMK), jonka päälle on rykäisty vielä teatteripuvustajan lyhyt oppimäärä ja nyt viimeisimpänä tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto on lopputöitä vaille valmis. Lähihoitajan tutkintokin tuli aikoinaan napattua hanskaan, joten ensiapua on lähellä, jos joku päättää vaikkapa ommella sormeensa tai päättää kehittää itselleen hermoromahduksen. Vaatteiden kanssa on tullut pelattua työelämässä kohta jo parikymmentä vuotta hyvin vaihtelevissa tehtävissä teatteripuvustuksesta urheiluvaatteisiin, keskiajan elävöitykseen, sekä osto-ja myyntityöhön. On sitä aikoinaan tullut kikkailtua larppivaatteidenkin kanssa.

Eleanora of Toledo replika. Kuva Kai Kankaanpää

 Vanajaveden opistolla ja muutamalla muulla yksityiskurssilla olen opettanut vuosien aikana epookkipukujen kaavoitusta ja valmistusta. Suunnittelija ei suinkaan ole kädetön, vaan uskallan väittää tekeväni kansainvälistä huippulaatua töissäni. On sitä sen verran pukuja käyty läpi, että väitteellä on myös vankka pohja. Kaavoitus on se juttu, josta pidän suunnattomasti - se näkyykin sitten jo omassa työssä, ja olen jakanut ammattitaitoani kouluttamalla oppisopimuksella yhden todella kovan alan ammattilaisen, joka jättää aika monen muun varjoonsa.

Scifinörtin unelmacossi - Zhaan Pau Zotoh Farscapesta

Cosplay Bootcampilla tulen nimenomaan opettamaan kaavoituksen saloja. Jos vastaan on tullut puku, joka himottaa, mutta taidot eivät riitä, nostan tässä kohtaa sormeni ylös. Kaikki lähtee onnistuneista ja istuvista kaavoista, sen jälkeen loppu menee huomattavasti helpommin! Kaavoitussaatanaa ei kannata myöskään pelätä, olen kärsivällinen ja rauhallinen opettaja, jonka kunniatehtävä on saada muut ymmärtämään, mitä ollaan tekemässä ja oppivan käyttämään annettua tietoa jatkossakin.

Ikivanha Poison Ivy ja Catwoman. Kuva Qumma

Entäpä sitten cosplay? Aloitin harrastuksen 2004 (tätä aiemmin en oikein edes tiennyt cossaamisesta ja vain pukuilin omaksi huvikseni), ja olen alunperin cossannut pelkästään länsimaisia hahmoja. Nousevan auringon maan lahjat tulivat myöhemmin kuvioon, enkä pääse niistä enää irti. Teen yleensä - ihan jo työkiireidenkin vuoksi - yhden tai kaksi pukua vuodessa, kierrätän niitä useammassa conissa. En juurikaan kisaa, olen enemmänkin se tyyppi, joka istuu suurimman osan kisojen tuomaristossa, kyylää silmä kovana yksityiskohtia, silityksiä, istuvuutta ja työnjälkeä. Tuomaristoissa minut on voinut nähdä alkaen vuodesta 2008. Ajatuksiani cosplaysta ja skenestä löytyy puolestaan täältä.

Arkisempi suunnittelija yliposeeraa ilman cossia. :D

Opettajaesittely: Majo

Olen majo taikka tuttavallisemmin Maiju, ja olen tästä porukasta se hullu pikkuproppien näpertäjä ja Paperclayn vannoutunut hioja, eli Bootcampilla ajan proppiyksityiskohtien ja proppimateriaalien asiaa. Tervetuloa pajaan hengitysuojainten kera!

Hengityssuojia tähän pukuun kului: liikaa. Kuva (c) Aida Palmgren.

Cosplayta olen harrastanut vuodesta 2003, aloittanut pukujen kokoamisen oman vaatekaapin antimista ja pikkuhiljaa innostunut melkeinpä ompeluakin enemmän proppien vääntämisestä. Istun yhä osittain koulun penkillä gradua vailla valmiina kuvataiteen opettajana taannoissa Taideteollisessa korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa. Taskussa on myös sivuaineopintojen myötä tekstiilityön opettajan paperit.

Yksi suurimmista kiinnostuksenkohteistani tätä nykyä cosplaypuvuissa on tarkka kädenjälki - erityisesti propeissa, niiden pintamateriaaleissa ja materiaalien työstämisessä. Vihaan ja rakastan samanaikaisesti liian tarkkoja lähdekuvia ja niiden antamaa mahdollisuutta toteuttaa pukuja ja proppeja mahdollisimman pikkutarkasti. Nappien, vyönsolkien, aseiden yksityiskohtien ja muiden pikkuproppien vääntäminen on lähes aina suosikkihetkeni pukujen tekemisessä, ja hion Paperclayta varmaan vielä haudassakin.

Lontoossa on kylmä. Kuva (C) Elina R.

Yksityiskohtainnostukseni johtaa ehkä osin juurensa kisaamisinnostani. Rakastan cosplaykisoissa kilpailemista, vaikkakin teen sitä nykyään harvemmin kuin joskus taannoin - nykyään pyörin cosplaykisoissa mukana useammin tuomarina. Olen käynyt edustamassa Suomea EuroCosplay-finaaleissa 2010 sekä ollut vuoden 2012 Suomen edustusparina World Cosplay Summitissa kisaparini Elinan kanssa.

Puumiekka, väistin ja kädensija Paperclayta.

Silikonimuotteihin valetut polyuretaaniresiinivalut.

Omissa propeissani käytän eniten materiaaleina mm. polyuretaanivaahtoa, paperimassaa, Paperclayta ja muita muovailtavia massoja. Käsin muotoiltavien massojen lisäksi teen nykyään kaiken mahdollisen pikkunäperryksen polyuretaaniresiinivaluina silikonimuoteilla etenkin jos puku kaipaa paljon identtisiä kappaleita, esim. nappeja.

Tosielämässä olen näin iloinen 24/7.

Törmäillään Bootcampilla hengityssuojat naamalla!

Opettajaesittely: Iris

Moikku, nyt vuorossa Iris, Bootcampin yksi monista rättipuolen rätisijöistä!

Olin aikoinaan aika mitäänsanomaton käsityönharrastaja, ja suorastaan raivoisa vihaaja yläasteen ajan. Vuonna 2003 kuitenkin kaikki muuttui, kun ostin Halpa-Hallista alelakanoita ja tein niistä ensimmäisen cosplaypukuni. Tällee 10 vuotta myöhemmin on aika hauska katsoa taaksepäin noihin aikoihin...

Vuosiin on mahtunut monenmoista, mm. Suomen edustaminen World Cosplay Summitissa vuonna 2009, ja nykyisin vaikutan esimerkiksi Traconin cosplayvastaavana jo toista vuotta.

Kuvat: Eetu Lampsijärvi

Osaamisestani iso osa on itse opittua, mutta kävin myös vähän hiomassa niitä taitoja ammattikoulussa. Olen siis valmistunut vaatetusompelijaksi vuonna 2011. Tein opinnäytetyönäni cosplaypuvun, ja teoriaosuudessa puhuin puvunvalmistamisen vaiheista. Erityinen mielenkiinnon kohteeni on kangasmateriaalit, niiden valinta ja erilaiset ominaisuudet, joten tulen pitämään työpajaa siitä aiheesta. Jos sää sallii, mennään pihalle polttelemaan kankaita! Olen maaninen kankaiden näprääjä, joka kulkee kangaskaupassa silmät kiinni ja näkee sormillaan, ja ajattelin yrittää opettaa tätä taitoa myös muille! Muita taitojani: intohimoinen neulominen, kaavoista intoileminen ja niiden pyöritteleminen, tissit ja niiden pukeminen.

Kuva: Maria Parviainen

Bootcampilla nähdään!

Opettajaesittely: Ari Savonen

Olen itseoppinut Efekti- ja Tehostemaskeeraaja. Teen alan hommia Studio Aki Korpisella (jyväskylä) opettajan assistenttina 2013 toukokuuhun asti, ja hommiin kuuluupi mm. tehostemaskeeraus, kuvaaminen ja välillä mallina olo.
On tavallaan aika huvittavaa kun nykyään teen enimmäkseen keikkaa/töitä (tehoste)maskeeraajana & näyttelijänä, kun maskeeraajana minulla ei ole koulutusta ja näyttelijänä takana vain näyttelijälinja Voionmaan Opistolla. Hyväs mieles :)
Koulutukseltani olen media-assistentti, valmistuin 2006 ja erikoituin videokuvaamiseen ja editointiin. Näyttelijälinjan lisäksi olen myös käynyt Voionmaan Opistolla elokuva- ja TV linjan.

Monipuolisesti on tullut tehtyä kaikenlaista. Media-assistentti (amis) aikoina olin paljon mukana teatteritoiminnassa, mm. teatteri-ilmaisun kurssilla, ja tykkäsin myös esiintyä kameran edessä. Innostuin myös kuvaamaan ja leikkaamaan videoita vapaa-ajalla. Silloin minun taitoni näyttelijänä oli aika heikot, ja kuvaajana & leikkaajana tein aika perusjuttuja. Noin pari vuotta myöhemmin aloin ottamaan hommat enemmän tosissaan.
Näyttelijänä en halunnut enää vain pelleillä vaan halusin kehittyä, kuvaajana & leikkaajana halusin haastaa itseni tai kokeilla jotain uutta.

Aloin pian tekemään omia videoitani, mm. lyhytelokuvia ja siinä opinkin paljon kun piti nolla-budjetilla tehdä kaikki ja vastata lähes kaikesta itse.
Innostuin kirjoittamaan tarinoita ja halusin myös nähdä jotkin niistä videolla, joko lyhytelokuvana tai musavideona. 
Ohjasin, kirjoitin, tuotin, kuvasin & leikkasin omat videoni, usein myös näyttelin niissä ja olin mukana puvustuksessa, lavastuksessa ja maskeeraamisessa.
Videot eivät olleet mitään erikoisia. Kuvan- ja äänenlaatukaan ei ollut parhaasta päästä, mutta aina halusin miettiä sisältöön jotain erikoista, ja se jokin erikoinen oli yleensä jokin erillainen hahmo ja tämä hahmo oli yleensä maskeerattu & puvustettu hyvin eri tavalla kuin muut hahmot, oli sitten kyseessä draama tai kauhu tai komedia. Tykkäsin ajatuksesta että miten yksi erillainen hahmo muuttaa koko pätkän ns. ilmettä ja ulkonäköä, vain kun se on hyvin maskeerattu ja puvustettu.

En silloin ajatellut maskeeraajan hommia tai ammattia vaikka tykkäsin tehdä huvin vuoksi perusmaskeeraamista ja kasvomaalaamista jne. En oikeastaan ajatellut itseäni maskeeraajana, mutta kiinnostuin ja innostuin siitä että miten maskeerauksella saa videosta paljon visuaallisemman tai jopa surrealistisen.
Lempielokuviini kuuluu paljon genre-elokuvia, kuten kauhu, scifi ja fantasia elokuvia.
Rakastan myös Universallin klassikko(hirviö)elokuvia kuten Frankenstein, The Wolf Man & Creature From Black Lagoon, ja halusin 2010 kesällä tehdä näiden leffojen hengessä mustavalkoisen tribuutti-kauhulyhytelokuvan.
Efekti- ja Tehostemaskeeraus oli (old school - hengessä) isossa roolissa, mutta en löytänyt ketään tekemään tätä isoa työtä, joten aloin itse tekemään ja testailemaan erillaisia tehostemaskeerauksia.
Olin aikasemmin vain vähän käyttänyt nestemäistä lateksia ja maskeerausvahaa maskeeraukseen, mutta en koskaan niin tosissaan tai paljon, lähinnä olin vain pelleillyt.
En ollut aikasemmin tehnyt niin paljon maskeeraussuunitelmia ja testejä.
Tämä lyhytelokuva ei toteutunut, vaan kaatui lyhyessä ajassa, mutta se ei haitannut minua koska onnistuin tehostemaskeeraus suunnitelmissa/testeissä. Olin tyytyväinen maskeerauksiini ja aloin ensimmäistä kertaa tekemään astetta vakavammin kyseisiä hommia, ja halusinkin oppia + tehdä lisää Efekti- ja Tehostemaskeerausta.

Aloin itsenäisesti tekemään lyhytelokuvia tai koulutöitä joissa pystyin hyödyntää ja käyttää tehostemaskeerausta. Halusin myös tukea ja auttaa muiden koulu- tai independent - projekteja joissa oli tarvetta tehostemaskeeraukselle.
Opin jokaisessa projektissa aina jotain uutta, ja edelleen opin kun tekee/kokeilee jotain uutta.
2010-2013 olen ollut monissa musavideo, lyhytelokuva, valokuva, mainos ja live-tapahtuma projekteissa. Parissa leffassa olen ollut vain assarina, mutta pian 2013 kesällä aloitan hommat parissa täyspitkässä elokuvassa tehostemaskeeraajana & näyttelijänä.
Olen myös saanut 5 ohjaamaani lyhytelokuvaa eri filmifestivaaleille, mm. "Rotland/Jadi" Trash and Underground Film Festivaalille (tampere) ja "Inmind Videozone" joka oli "IIK!!" kauhuelokuvafestivaalilla 2012 ehdokkaani parhaaksi kauhulyhytelokuvaksi. Inmind Videozone saa 2013 vuoden loppuun mennessä jatko-osa lyhytelokuvan.

Cosplay-historiani on lyhyt. Moni kaverini harrastaa Cosplayta ja minun on monesti pitänyt lähteä mukaan mutta aina on ollut huono aika. Olen kyllä ollut hengessä mukana mm: naamiaisissa, larp ja muissa live-tapahtumissa.
Vasta/vihdoinkin tänä vuonna olen päässyt aloittamaan Cosplay-tapahtumat.

2013 "Tampere Kuplii" tapahtumassa olin pitämässä ensimmäistä luentoani aiheesta Efekti- ja Tehostemaskeeraus. 
Alunperin otin yhteyttä tapahtumaan jos voisin auttaa jotenkin, esim maskeeraushommissa jne, mutta "Tampere Kuplii" tarjosi tilaisuutta pitää luento. Innostuin ja suostuin. Se meni hyvin ja näillä näkymin ensi vuonna uudestaan.
Intohimokseni onkin tullut/muodotunut Efekti- ja Tehostemaskeerauksen yleistäminen suomessa.

Bootcamp Cosplayssa tulenkin pitämään ns. maskeeraus-pajaa/toimintaa yllä.
Bootcampissa teen live-maskeerausta ja puhun tehostemaskeeraamisesta, että voi tulla rohkeasti kysymään jos on jotain kysyttävää ja EHKÄ myös maskeeraan lössiä jne.
Näillä näkymin olen tänä vuonna mukana parissa muussakin CON / cosplay tapahtumassa, tehostemaskeeraus hommissa, joko luentoa pitämässä tai muuta hommaa.
Toivottavasti luento + elokuva ja muita hommia tulloo lisää. Tällä hetkellä parin X-paikan kanssa neuvottelen siitä jos pääsisin heille hommiin ja pitämään omaa Efekti- ja Tehostemaskeeraus kurssi/paja-toimintaa.
Katsoo mitä tapahtuu... 
Tästä on hyvä jatkaa...

- Ari.
https://fi-fi.facebook.com/AriSavonenMaskeerausMakeUpFx

Kuvat: Pasi Tiitola, Erno Kanko, Mikko Heino & Ari Savonen.

Opettajaesittely: Elffi

"Moi, mie oon Elffi ja sillee."

:3

Meidän suvussa ovat kaikki aina olleet enemmän tai hieman enemmän taiteellisen polun tallaajia. Jokainen meistä on musisoinut pienestä pitäen, minä klarinetin ja klassisen laulun merkeissä jo viimeiset 15 vuotta. Kuuluin jo ala-asteella kuvataideryhmään, vaikka en koskaan osannut tai suostunut piirtämään mitään muuta kuin PÖLLÖJÄ. Yläasteella aloin keräillä, koota ja maalailla Warhammer-miniatyyrejä, samalla rakentaen omalle rakkaalle pienoisarmeijalleni myöskin maastoja ja muuta pientä kivaa. Lukioikäisenä pidin boffer-miekkailukerhoa, ja penkkareiden aikaan harhauduin ensimmäistä kertaa cossaamaan, ja loppua ei näy vieläkään.

Erehdyin osallistumaan WCS-karsintoihin (World Cosplay Summit) vuonna 2011, ja kohta huomasinkin olevani edustamassa Suomea Japanissa järjestetyssä finaalissa. Finaalin jälkeen kului hetki jos toinenkin, ja sitten vain yhtenä päivänä huomasin matkaavani ristiin rastiin maailmaa cosplayn merkeissä. Olen tavannut matkallani tuhansia cossaajia, ja jokaisesta maailmankolkasta olen aina saanut uusia ideoita ja vinkkejä asujen näpertämistä varten.

Ompelukonemessut, Osaka, Japani 2012

Minulla on iso ase...

Intohimoni on propit, etenkin aseet (ISOT \o/) sekä panssarit, ja niiden parissa tulenkin teitä ohjeistamaan Cosplay Bootcampin aikana. Koska olen tautisen patalaiska ihminen,  kuten taiteilijat tuppaavat olemaan, kulutan suurimman osan ajastani koittamalla keksiä mahdollisimman helppoja ja nopeita tapoja toteuttaa asioita. Pidän siis erityisesti luovista ratkaisuista ja erilaisten maalaustapojen testaamisista. Työstän kaikki cossini kotioloissa kerrostalohuoneistossa, joten kaikki käyttämäni työkalut ja tarvikkeet ovat helposti jokaisen hankittavissa.

"Normielämässä siis ihan tavallinen kundi."

Opettajaesittely: Shufu

Siinä missä lanka muuttuu neuleeksi, kaava vaatteeksi tai yksityiskohta huolitelluksi, olen opettajanasi. Kokemukseni piiriin kuuluu niin teatteria, käsityöperinnettä kuin maailmanluokan tähtien huoltoa. Koulutukseltani olen kaksi kertaa artesaani ja yhden kerran jotain muuta.

Mallina paikalliselle käsityöyritykselle.

Käsillä tekeminen on ollut intohimoni jo lapsesta asti. Ennen ala-astetta olin jo tehnyt kaikenlaista, muiden muassa kankaankudonnan aloitin 5-vuotiaana, koska 4-vuotiaana en vielä yltänyt kangaspuiden polkimille, enkä siten päässyt kudontakurssille.  Ala-asteen vietin lähes kokonaan tekstiilikäsitöissä ja yläasteella valinnaisenani oli tietenkin tekstiilikäsityö. Peruskoulun jälkeen olen harrastanut käsillä tekemistä koko ajan ja hankkinut kaksikin ammattia tältä alalta.

Cosplay-historiani on melko lyhyt, aloitin vuonna 2010 hakeutumalla World cosplay summitin Suomen edustajaksi ja olin edustamassa Japanissa vuonna 2011. Sen jälkeen olen ollut tuomarina eri tapahtumissa sekä WCS-edustuksen kautta matkamessuilla edistämässä Japaninmatkailua Japanin suurlähetystön pyynnöstä. Tulevaisuudessa aion osallistua vielä kilpailuihin ja tapahtumiin, todennäköisesti sekä kisaavalla, että tuomaroivalla puolella. 

Cosplay Bootcamp -leirillä minä olen ompelukikkailujumalasi, tiedän kikan jos toisenkin, joilla voit niin sanotusti oikaista onneen.

Hattu, jonka tekemiseen meni viisi päivää~

Opettajaesittely: Yumi

Olen tämän iloisen järjestäjäjoukon toiseksi nuorin jäsen ja opiskelen Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa (esittävien taiteiden) pukusuunnittelijaksi. Paljastetaan kortit heti ensikättelyssä ja sanottakoon, että tulen Cosplay Bootcampilla opettamaan asioita meikkaamisesta ja peruukeista.

o3o

Olen ollut kuvataideluokilla niin pitkään kuin se on ollut opin tiellä mahdollista ja olin lukion viimeisenä vuonnakin vielä varma, että minulla ei ole muita vaihtoehtoja loppuelämälleni kuin vapaan taiteilijan tai kuvataideopettajan titteli. En kokenut osaavani mitään muuta, mutta opinnonohjaajani onneksi tajusi, että kutsumukseni oli jossain muualla ja suuntasi minut siis yrittämään vaatetuksen puolelle. Hain sekä muodin että esiintymisvaatteiden pariin, enkä kadu ollenkaan, että valitsin kahdesta hyväksytystä paikasta sen elokuvien ja teatterin luokse johtavan. Olen puvustanut vasta yhden kunnon näytelmän (Arki elämää) sekä osallistunut viime vuonna Uneton48-lyhytelokuvakisaan PrimeBokeh-ryhmässä. Opintoni ovat yhä vasta alkutaipaleella, mutta oma kutsumukseni on ehdottomasti enemmän elokuvan kuin teatterin puolella, vaikka molempia katkeransuloisesti rakastankin. Nautin elokuvien vaatteiden, maskien ja kampausten yksityiskohtaisuudesta ja herkkyydestä, miten pienet detaljit ovat teatterinäyttämön suurpatinointeja hienovaraisempia mutta ehdottoman tärkeitä.

Tunnelmakuva Arki elämää -näytelmästä.
Kuvassa: Amanda Nyman (vas.), Joonas Kääriäinen (kesk.) ja Olli Rahkonen (oik.)
Kuva © Mitro Härkönen

Aloitin cosplayn vuoden 2008 alussa lukioaikoinani ystävien ehdottelun alaisena ja jäin heti koukkuun. Nautin siitä, miten omaa luovuuttaan sai purkaa ja tuoda esille hyvässä yhteisymmärryksessä ja läheisyydessä. Kävin harvemmin seuraamassa conien tarjoamaa ohjelmaa cosplay-kisoja lukuun ottamatta ja vietin aikani mieluummin vain ystävien kanssa hengaten. Vuosien kuluessa olen tutustunut aina vain uusiin ihmisiin ja kuullut ja nähnyt miten coneja järjestetään ja kiinnostukseni on kasvanut ja ohjautunut enemmän conien sille puolelle. Nykyään olen toiminut siis enemmän vänkärinä infossa ja mammaillessa, viime vuodesta lähtien pikkuhiljaa enemmän myös tuomaroidessa. Olen sen verran ujo ja itsekriittinen, että cosplay-kisaamiset ovat jääneet vain siihen yhteen kertaan, ja ohjelmia en ole itse pitänyt koskaan. Olen silti enemmän kuin innokas yrittämään sitä joskus, ja tähän hommaan mukaan päästessäni suorastaan hykerryttää jännityksestä!

Toistaiseksi ainoa, muttei missään nimessä viimeiseksi jäävä kisapukuni.
Fran - Final Fantasy XII, Tracon 2011, pro-sarjan 3. sija
Kuva © Tytti Levänen

En ole koskaan väittänyt -- enkä koskaan tule väittämäänkään -- että olisin ammattitasoinen tai edes koulutusta saanut kosmetiikka-alan osaaja. Olen koko pienen elämäni ollut kiinnostunut hiuksista ja meikeistä, vaikka arkisessa elämässäni olenkin melkoisen laiska meikkaamaan kouluun, uni kun nyt sattuu menemään sen edelle. Ankaran kiinnostuksen myötä olen kolunnut läpi isot kasat lehtiä ja nettisivuja, sekä tuijotellut häpeilemättömästi vastaan tulevien ihmisten nassuja näiden monien vuosien myötä aina ala-asteelta tähän päivään. Minua kiinnostaa hirvittävästi ihmisten kasvot ja niiden luusto, se miten niitä voidaan muokata mahdollisimman huomaamattomasti, mutta monissa tapauksissa myös näyttävästi. Olen vielä melkoisen uusi tuttavuus tehostemaskeerauksen kanssa, en ole sen varsinaisia osa-alueita päässyt kauheasti kokeilemaan itselleni, mutta tiedän kyllä ison kirjon asioita ja kikkoja siihen liittyen. Sen sijaan saattaisin uskaltaa väittää olevani melkoisen konkari arkisempien meikkien ja niiden käytön kanssa, huolimatta itseoppisuudestani. Osan osaamisestani olen nivonnut joulukalenterin muotoon oman cosplay-blogini puolella. Arvostan hirveästi myös erikoisia hiusmalleja ja -värejä ja lopetinkin kampaamoilla käymisen yläasteen puolivälissä, sillä kampaajat eivät koskaan tuntuneet ymmärtävän upeita hiusvisioitani, ja ryhdyin leikkaamaan tukkani itse. Takana on siis reilut seitsemän vuotta aktiivista hiustenleikkaamista ja värjäämistä eri välineillä niin oman kuin ystävienkin päiden kanssa, tähän päälle cosplayn mukana tuomansa peruukit.

Intoudun turhankin usein kokeilemaan erilaisia meikki- ja hiusjuttuja.
Kuva © minä

Toivon näkeväni teitä siis meikkien ja peruukkien parissa Cosplay Bootcampilla! Ehdotuksia ja toiveita opetuksen sisällöstä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään!

- yumi

Opettajaesittely: Miro

"Sä olet vain liian kaunis häpeemään."

"On niitä ihmisiä, jotka tykkäävät olla esillä ja huomion keskipisteenä. Sitten on meidän Miro."

Moikkeliskoikkelis.

Yllä olevat lauseet ovat lainattu hyvältä ystävältäni ja luokkatovereiltani. Olen siis opettajajoukon nuorin ja varmasti epäpätevin hoitamaan hommaani, mutta silti ihminen, joka tietää paljon ja vähän liikaa esiintymisestä. Bootcampilla opetan ihmisille esiintymistä, käytännössä. Opiskelen sosionomi kirkon nuorisotyöntekijäksi, eli uravalinnallani ei ole mitään tekemistä harrastusteni kanssa.

Vuonna 2006 osallistuin ensimmäisen kerran teatteri-ilmaisun oppitunneille kotipaikkakuntani työväenopistossa. Olin jo kerrasta myyty ja vietinkin opistolla ja teatterilla viitisen vuotta. Takana on siis suuri määrä näytelmiä isoista musikaaleista pienempiin kahden hengen intensiivisiin dialogeihin. Tärkein opettajani näinä vuosina oli ohjaajamme, joka itse on valmistunut Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitokselta ja tehnyt rooleja teattereissa ja televisiossa.

Kuitenkaan opiston tarjoama koulutus ei riittänyt minulle. Lähdin kehittämään itse itseäni ja esiinnyin paljon yksin. Olen tehnyt suurempia juontokeikkoja mm. avajaistilaisuuksia ja wcs-karsinnan juonto vuonna 2011 Traconissa. Olen tehnyt myös Stand up -keikkoja.

Lukion aikana osallistuin jokaiseen mahdolliseen konserttiin soittamalla ja laulamalla ja järjestin muutaman suuremman musikaalin lukiolle. Lukion jälkeen vaihdoin paikkakuntaa ja päädyin teatterista tanssin pariin. Osallistuin erilaisille tanssitunneille, joista rakkaimmiksi jäi mieleen Street- ja Popping-tunnit. Tanssissa opin paljon kehonhallinnasta ja omasta lavakuvasta.

Cosplayhin tutustuin ensimmäistä kertaa vuonna 2006 ja olen siitä asti pukeutunut hassuihin pukuihin. Kisoja on takana muutamia, joista mainittakoon viime vuoden Helsingin Chibiconissa saatu kunniamaininta parhaasta esityksestä. 

Kuitenkaan runsas harrastaminen ei tee vielä ihmisestä opettajaa. Olen vuosien varrella seurannut paljon esityksiä ja ottanut niistä materiaalia talteen. Katselin jopa yhden kauden kokonaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa, vaikka vihasinkin sitä, ihan vain siksi, että voisin oppia jotain. Samoin olen seurannut lukuisia näytelmiä ja muita esityksiä. Pikku hiljaa aloin oppia esiintymisestä paljon ja ymmärtää miksi jokin asia näyttää paremmalta kuin toinen.

Bootcampilla aion saada ihmiset hikoilemaan, saamaan mustelmia ja kuolemaan tyylikkäästi. Varaa mukaan siis verkkarit, sisäkengät ja juomapullo. Ensiapu saadaan toivottavasti paikan päältä. ;)

Jos se ei satu, se ei näytä hyvältä. -Minä